Sdp:n puoluekokoukselle on valmisteltu tämän talven aikana puolueen uudistamiseen pyrkivää ohjelmaa.
Puhutuimpia muutoksia ovat mahdollinen puoluekokouskauden lyhentäminen kahteen vuoteen ja osallistujamäärän lisääminen, jopa tuplaaminen. Taustalla on viime hallituskausista vedetty johtopäätös, että puolueen jäsenet eivät ole kylliksi päässeet vaikuttamaan hallituksessa harjoitettuun politiikkaan ja hallitusohjelmaan.

Kahden vuoden puoluekokousrytmi on kiivas.
Lisäksi on kaavailtu, että kaikki puolueosastojen puheenjohtajat kutsuttaisiin puheenjohtajapäiville välivuosina. Tämä antaisi huomattavaa tunnustusta perusjärjestötoiminnalle sekä mielekkään foorumin keskustella päivänpolitiikasta ja usein sivuosaan jääneestä järjestötoiminnan kehittämisestä.
Valtakunnalliset kokoontumiset maksavat. Mielestäni nyt on tärkeää lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vuorovaikutuksen mahdollisuuksia.

Kahden vuoden puoluekokouskausi on myös riski.
Se vaatii puoluekokousedustajilta ja kansanedustajilta siltä osin suurta harkintaa ja pidättyväisyyttä, että emme olisi puheenjohtajapelissä koko puoluekokouskautta tai edes jokaisessa puoluekokouksessa.
SDP:n vaikutusvallalle ja tuloksekkaalle toiminnalle on ollut eduksi, että meillä on ollut jo kolme puheenjohtajaa, jotka ovat istuneet 12 vuotta. Rafael Paasio, Kalevi Sorsa ja Paavo Lipponen ovat jääneet Suomen historiaan.

Poliittiseen liikkeeseen tullaan mukaan vaikuttamaan, kun ollaan huolissaan ympäristön, yhteiskunnan ja kanssaihmisten

tilasta ja toimeentulosta.
Jäsenyyden merkitys perustuu vaikuttamiseen. Siihen, että julkishallinnon päättävillä paikoilla olevat toverit kuuntelevat - ja jopa tarkistavat mielipiteitään kuullun perusteella.

Vaikuttamisella on monta tasoa.
Arkielämän kysymyksissä useimmiten muutosta haetaan kunnallisella tasolla. Silloin jokainen valtuutettu ja lautakunnan jäsen on vaikuttaja.
Mutta vaikuttamismahdollisuuksia on muillakin henkilöillä. Kaikki puolueen jäsenet, etenkin järjestöaktiivit, edustavat kaupunkilaisten näkökulmasta vaikuttajia, poliitikkoja.

Millä tavalla SDP:n tulisi uudistua?
Alhaalta ylös asti puoluetta on vaivannut pitkään asenne, että minä tiedän tämän asian paremmin kuin sinä. Näin on vain tehtävä ja en minä jaksa perustella asiaa, koska tämä menee nyt vain sekaisin, jos tähän muita lasketaan kiinni.
Että puolueen puheenjohtaja, erityisavustaja, suunnittelupäällikkö tai toiminnanjohtaja tietävät asian paremmin kuin puolueosaston puheenjohtaja. Että puolueosaston puheenjohtaja tietää asian paremmin kuin osaston jäsen. Että kaupunginvaltuutettu tietää asian paremmin kuin toriparlamentin kaupunkilainen tai elämäntilanteeseensa tuskastunut soittaja.

Ei ole yksin Eero Heinäluoman tai Maarit Feldt-Rannan ongelma, jos puolue ei kuuntele.
Ongelma on meidän kaikkien yhteinen. Jokaisen on yritettävä muistaa ihmisten kanssa keskustellessaan, että juuri minä olen se, jonka tehtävä on kuunnella ja yrittää saada parannusta aikaan. Että juuri minä olen kanava, jota kautta jäsenistö ja kaupunkilaiset voivat vaikuttaa. Juuri minulla on vastuuolla unohtamatta tätä asiaa.